Tutkijablogihaaste!

Tänään on viimeinen Tutki(ja) Bloggaa -kurssipäivä. Edellisellä kerralla esiteltiin omia blogeja ja tällä kerralla on tarkoitus käydä läpi itse valittua kehitystehtävää. Essi Varis toteutti omansa tekemällä tutkijablogihaasteen, ja minä päätin toteuttaa omani vastaamalla haasteeseen omassa blogissani.


Essin haaste:

1. Show us what you do! Try to capture your day's work in a photo. Explain if you like.
2. Three things you dislike about your work. Complain! For once. (But be nice.)
3. Workspace: what do you absolutely need to get into the zone?
4. Name a song that describes you as a researcher.
5. What got you into research/your field? Lifelong calling, sudden epiphany or chance?
6. List all the work-related books you're currently reading (or pretending to read).
7. Best conference ever (from your past or from the Ideal World)
8. Meanwhile in the alternative universe: If you didn't work on the field you are working on, what would you research instead?
9. Favorite academic journal (Why wouldn't you have one?)
10. Three things you love about your work. Because you do. You wouldn't be blogging about it if you didn't.

Also, remember to challenge other researchers to do the same! And leave a comment (with a link to your blog), if you're in!

1. Show us what you do! Try to capture your day's work in a photo. Explain if you like.

Ekaksi siis kuva! Tällä hetkellä aikaa ovat vieneet eniten sekä omaan tutkimukseeni liittyvän empiirisen aineiston käsittely, Academy of Management -konferenssin matkajärjestelyt ja Mikko Ketokiven "Organizational Design" -kurssi. 

Lukemista ja kirjoittamista, kirjoja ja artikkeleita, tulostettuna ja ruudulta, käsin ja koneella

2. Three things you dislike about your work. Complain! For once. (But be nice.)

Kolme asiaa joista en pidä työssäni... Tämä ei ole kovin yksinkertaista, koska näillä kolikoilla on aina kaksi puolta. Ekaksi; kaikki pitää tehdä itse - ja toisaalta juuri se on ihan parasta! Toiseksi; pitää tutustua todella moniin eri näkökulmiin ja pyrkiä ymmärtämään niitä - mikä on samalla myös osa homman ydintä, tässä ollaan aivan inhimillisyyden ja vuorovaikutuksen keskiössä. Ja kolmanneksi; homma ei etene, ellei ota itseään niskasta kiinni ja ryhdy - mikä on tämän bloginkin keskeinen kiinnostuksen kohde.

3. Workspace: what do you absolutely need to get into the zone?

Aamukahvi, tietokone, kynä, paperia. Printteri on tarpeellinen lisävaruste!

4. Name a song that describes you as a researcher.

The XX: Intro 

5. What got you into research/your field? Lifelong calling, sudden epiphany or chance?

Kiinnostuksen yrittäjyyttä ja yrittämistä kohtaan olen saanut verenperintönä. Sama koskee todennäköisesti myös opiskelua ja tutkimista.

6. List all the work-related books you're currently reading (or pretending to read).

Yksi kirja on tällä hetkellä kesken: Kuvassakin näkyvä Willful Blindness. Pinossa on muutama "työliitännäinen" kirja.

7. Best conference ever (from your past or from the Ideal World)

Paras konferenssikokemukseni tähän mennessä on ollut Lyonissa pidetty Effectuation -konferenssi. Keskustelu oli avointa, ihmiset olivat helposti lähestyttäviä ja konferenssi tuntui teorian elämiseltä ja hengittämiseltä.

8. Meanwhile in the alternative universe: If you didn't work on the field you are working on, what would you research instead?

Hmm... luulen, että tutkisin jotakin urheiluliitännäistä aihetta - urheilujoukkueen dynamiikkaa, valmentajan ja joukkueen välistä dynamiikkaa, urheiluväkivaltaa tai muuta sellaista.

9. Favorite academic journal (Why wouldn't you have one?)
Lempilehteni on Journal of Business Venturing. Toivottavasti saan joku päivä jonkun artikkelin julkaistua siellä.

10. Three things you love about your work. Because you do. You wouldn't be blogging about it if you didn't.

Ensiksikin saa oppia uutta koko ajan. Toiseksi; pääsee vuorovaikuttamaan erilaisten ihmisten kanssa eri kielillä. Kolmanneksi; pääsee tutustumaan uusiin paikkoihin ja saa jännittäviä kokemuksia työn puolesta erilaisilla matkoilla.

Kopioitu Essin Blogista

Näin ollen haastan sekä muut kurssilaiset että myös Essi Variksen itsensä vastaamaan haasteeseen!

Teoria elämästä?

Kun olosuhteet ovat riittävät, vuorovaikutus vie eteenpäin

Effektuaatio on riittävien olosuhteiden teoria. Sen mukaan ei tarvitse suunnitella olosuhteita ja hankkia tiettyjä resursseja asioiden viemiseksi eteenpäin. Se riittää mitä itsellä on. Effektuaatioteorian ainoa ihmisen käyttäytymiseen liittyvä perusolettamus on, että ihmiset itse asiassa toimivat. Tekevät jotakin saadakseen vietyä asiaansa eteenpäin. Yhteistyö ja ajatuksista puhuminen aloitetaan heti kun on orastava ajatus jostakin itselle tärkeästä.

Effectuation ei niinkään selitä sitä kuinka jotakin tehdään. Se selittää kuinka huomatessasi jotakin, toimit sen vaatimalla tavalla. Se on enemmän kuin mahdollisuuden huomaamista, se on mahdollisuuteen tarttumista ja sen viemistä eteenpäin. Mahdollisuuden rakentamista.

Academy of Management -yhteisön yrittäjyyden osasto aloitti uudenlaisen webinaarin ja vapun aattona heiltä tuli ensimmäinen lähetys, jossa keskusteltiin Effectuation -teorian kehittäjän Saras D. Sarasvathyn kanssa.

Ensimmäisiä asioita, joita Clay Dibrell kyselee Sarasvathylta, on kuinka hän sai ahaa-elämyksensä Effectuation -teorian kehittämisessä. Sarasvathy mainitsee intensiivisen haastattelujen kuuntelun lisäksi pitkät kävelylenkit. Hän mainitsee, että vaikka ahaa-elämykset ovatkin tärkeitä ja muistiin jääviä, todellisten, mullistavien teorioiden kehittäminen vaatii kuitenkin systemaattista työskentelyä; lukemista ja kirjoittamista. Etuna on jos nauttii saman asian uudelleen kirjoittamisesta - se kuitenkin kuuluu olennaisena osana artikkelikirjoittamiseen. Joko omasta aloitteesta, tai esimerkiksi akateemisten vertaisarvioitujen lehtien ja/ tai muiden ystävällisten kommenttien antajien toimesta.

Omistajuutta omasta elämästä

Siinä missä effektuaation logiikka on yrittäjistä löydetty toiminnan logiikka, on sitä hyödynnetty myös muualla. Viimeisimmäksi Sarasvathy mainitsee, että on tietoinen sitä hyödynnetyn elämän kuvaamisessa "effectual life", opettamisen menetelmänä, sekä sotaneuvotteluissa. Hän sanoo myös, että effectuation on ikään kuin optimismiteoria, keskittyen siihen kuinka voi keskittyä omistamaan oman elämänsä. Sitä voidaan siis ajatella myös tulevaisuuden rakentamisen taitona.

Sarasvathy kehottaa myös pitämään mielessä, että ihmisyksilöt ovat merkityksellisiä, huolimatta siitä mitä muut heistä sanovat. Yleinen mielipide voi olla joskus jotakin muuta kuin sinun oma tulkintasi.

"Talk to people and you will be surprised."

Konferenssimatkat liikuttavat!

    

Videoon on koottu kuvia 3. - 4.6.2013 Effectuation -konferenssissa Ranskassa Lyonissa kävellessäni Parc de la Tête d'Or -luonnonpuistoon sekä -puistossa.  Pari videolla olevaa kuvaa on myös Espanjan matkalta, jossa kävin perheeni kanssa niin ikään vuonna 2013.

Liikkeessä pysyessä voi rentoutua ja samalla tutustua myös uusiin maisemiin...

Tämä video oli myös kokeilu Jyväskylän yliopiston Tutkija bloggaa -kurssilta. Tarkoituksena oli kokeilla videon tekemistä ja julkaisemista blogissa.

Verkostoitumalla eteenpäin

Konferensseissa tutkijat pääsevät esittelemään omaa tutkimustaan ja keskustelemaan samanhenkisten tutkijoiden kanssa. Konferenssit ovat siis yhtäältä inspiroivia ja kiinnostavia kuin toisaalta myös jossain määrin henkisesti kuormittaviakin tapahtumia. Mieli on valppaana siltä varalta, että kuulisi jostakin jonka tutkimus liittyisi omaan aiheeseen, tai voisi tuoda siihen uutta näkökulmaa. Toisaalta myös vieraat tutkimusaiheet voivat olla kiinnostavia, koska niistäkin voi oppia jotakin ja esimerkiksi omia esitystapojaan voi hioa toisten esityksiä katselemalla.

Konferensseihin osallistuminen vaatii sekä rahoitusta, että tutkimuksen etenemistä sellaiseen vaiheeseen, että tutkimusta on järkevää esitellä muille tutkijoille. Usein konferenssien yhteydessä kuitenkin järjestetään myös esimerkiksi tohtorikoulutettaville ja post-doc -tutkijoille omia seminaarejaan, joissa heille annetaan vähän henkilökohtaisempia vinkkejä siihen, kuinka he voisivat kehittää oma tutkimustaan. Tällöin vaatimukset työn etenemisestä eivät ole niin suuret, vaan myös keskeneräistä tutkimusta voi esitellä muille. 

Suurimman mahdollisuuden konferenssit tarjoavat erityisesti verkostoitumiseen ja toisten tutkijoiden kanssa vuorovaikuttamiseen. Näin ollen onkin paljon itsestä kiinni minkälaisia kontakteja konferenssimatkoilla saa luotua ja kuinka hyödyllisiä ne loppujen lopuksi ovatkaan.

Liikkuminen avartaa! 

 

Tutkimuksellisen antoisuutensa lisäksi konferenssimatkat ovat siis oivallisia paikkoja myös nähdä maailmaa. Kävelen ja lenkkeilen paljon kotona ollessani ja tutustun ympäristööni parhaiten juuri kävelemällä. Kun antaa mielen vaellella eikä hermostu vaikka eksyisikin, voi löytää sellaisia paikkoja mistä tahansa, joihin ei suunnitellusti ehkä olisi voinutkaan törmätä. Itse ainakin eksyn helposti, eikä suuntavaistoni ole paras mahdollinen, mutta hahmotan ympäristöäni parhaiten juurikin kävelemällä sen riittävän tarkasti läpi.

Kävely, lenkkeily ja uiminen ovat myös minulle erinomaisia tapoja ajatusten järjestämiseen ja rentoutumiseen. Usein juuri lenkkeillessä jumiutuneet ajatukset löytävät uusia ratoja ja mahdottomalta vaikuttanut ongelma ratkeaa kuin itsestään. En ole ainoa joka pitää liikkumista avaimena rentoutumiseen ja sitä kautta mahdollisena ikkunana luovuuteen, ja aiheesta voi lukea lisää vaikkapa täältä Psychology Todayn kirjoituksesta "Jog your brain".    

Ote kirjoituksesta: "The brain needs huge amounts of energy. Imaging tests confirm that workouts flood the brain with blood and oxygen. Exercise also increases activity in the frontal lobe, the part of the brain involved in complex reasoning and attention." Eli kävely konferenssitilanteessa voi olla hyvinkin hyödyllistä ymmärtämisen kannalta sillä urheilu tuottaa aivoihin verta ja happea, lisäten samalla kykyä monimutkaiseen järkeilyyn sekä keskittymistä edistävien etuaivolohkojen aktiivisuutta! 

 

Aloittamisesta ja ryhtymisestä

Aloittaminen ei ole aina helppoa. Joskus sitä vaan tuijottaa vihaisena ruutua ja miettii ettei siihen tee mieli laittaa mitään sanoja. Ettei ole mitään sanottavaa eikä mitään syytä minkä vuoksi edes pitäisi aloittaa. Löytyy monta hyvää syytä miksi juuri sillä hetkellä olisi hyvä tehdä jotakin muuta. Hoitaa velvoitteita joille ei ole löytynyt muuten aikaa. 

Siinä missä tämän blogin aloittaminen sinänsä oli helppoa koska se oli pakollinen kurssitehtävä Jyväskylän yliopiston kielikeskuksen Tutki(ja) Bloggaa kurssilla, edelliseen kurssiin, Tieteen Popularisointi, liittyvän pakollisen kurssitehtävän tekeminen ei ollutkaan yhtä helppoa. Siinä piti julkaista blogiteksti Tiedettä kaikille -blogissa. Teksti, joka käsitteli oman tutkimuksen popularisoinnin suunnitelmaa. Lähtökohtaisesti omia ajatuksia piti saattaa julkiseen muotoon. Kivuliasta ja arveluttavaa. "Nehän on keskeneräisiä? Just nyt en jaksaisi etsiä tämän pätevämpiä linkkejä... Eihän tässä ole mitään järkeä.

Tarvitseeko aina ryhtyä?

Joskus ryhtymättä jättäminen voi olla myös suotuisa lopputulema. Se voi rohkaista altistamaan itseä asioille joita yrittää vältellä ja johtaa jopa suotuisiin lopputulemiin. Se voi olla tilan antamista itselle ajatella asioita hieman pidemmälle ja hieman kokonaisemmiksi kuin mitä ne olisivat olleet ilman ryhtymisen välttämistä. Ajatusten siirtymistä sivuraitelle ei välttämättä aina kannata pitää siis pahanakaan asiana, mikäli työskentely muuten etenee. Näin ainakin siis kirjoittamis- ja ajattelutyössä. Tuskin tietoisista tauoista on haittaa muuallakaan.

Luovuus tarvitsee taukoja kukkiakseen. Tukkoisilla aivoilla tuskin syntyy sellaisia loppuratkaisuja joilla olisi merkitystä kokonaisuuden kannalta. Tai toisaalta ei pidä yleistää; voi toki syntyä niinkin, mutta kyllä sitä toivoisi ettei se aina olisi niin kivuliasta. Edellisen linkin mukaan:"The space and quiet that idleness provides is a necessary condition for standing back from life and seeing it whole, for making unexpected connections and waiting for the wild summer lightning strikes of inspiration—it is, paradoxically, necessary to getting any work done." Wikipedia kertoo, että idle tarkoittaa ei-minkään tekemistä, huolellista jouten oloa. Ja että se on paradoksaalisesti jopa merkityksellistä töiden loppuunsaattamiselle.

Onko pakko olla täysin jouten jos se ahdistaa?

Niin, onko? Vai voiko antaa itselleen luvan rentoutua esimerkiksi selvittämällä mitä uusi käsite, esimerkiksi "idleness" tarkoittaa ja kuinka itse käsitän sen? En tiedä. Minä kyllä joskus teen niin. Joskus käyn lenkillä. Pidän kiinni tietynlaisista rutiineista vaikka ei aina huvittaisi. Onko se oikein? Onko se väärin? Yritän kuitenkin pysyä aloittamisen ja ryhtymisen toimessa, enimmäkseen. Satunnaiset tekemättömyystilat saavat minut välillä ärsyyntymään ja välillä helpottumaan.

Tähän blogiin ja kirjoitukseen on ryhdytty Jyväskylän yliopiston kielikeskuksen Elina Jokisen järjestämien tiedeviestinnän koulutusten kautta. Joskus ryhtymiseen tarvitaan jos jonkin sorttisia ponnistuksia. Sen tiedostaminen auttaa hakeutumaan sellaisiin tilanteisiin, joiden kautta toivottu ryhtyminen mahdollistuu. Myös siihen saattaa tarvita luovan tilan mahdollistavaa jouten oloa.