Aloittamisesta ja ryhtymisestä

Aloittaminen ei ole aina helppoa. Joskus sitä vaan tuijottaa vihaisena ruutua ja miettii ettei siihen tee mieli laittaa mitään sanoja. Ettei ole mitään sanottavaa eikä mitään syytä minkä vuoksi edes pitäisi aloittaa. Löytyy monta hyvää syytä miksi juuri sillä hetkellä olisi hyvä tehdä jotakin muuta. Hoitaa velvoitteita joille ei ole löytynyt muuten aikaa. 

Siinä missä tämän blogin aloittaminen sinänsä oli helppoa koska se oli pakollinen kurssitehtävä Jyväskylän yliopiston kielikeskuksen Tutki(ja) Bloggaa kurssilla, edelliseen kurssiin, Tieteen Popularisointi, liittyvän pakollisen kurssitehtävän tekeminen ei ollutkaan yhtä helppoa. Siinä piti julkaista blogiteksti Tiedettä kaikille -blogissa. Teksti, joka käsitteli oman tutkimuksen popularisoinnin suunnitelmaa. Lähtökohtaisesti omia ajatuksia piti saattaa julkiseen muotoon. Kivuliasta ja arveluttavaa. "Nehän on keskeneräisiä? Just nyt en jaksaisi etsiä tämän pätevämpiä linkkejä... Eihän tässä ole mitään järkeä.

Tarvitseeko aina ryhtyä?

Joskus ryhtymättä jättäminen voi olla myös suotuisa lopputulema. Se voi rohkaista altistamaan itseä asioille joita yrittää vältellä ja johtaa jopa suotuisiin lopputulemiin. Se voi olla tilan antamista itselle ajatella asioita hieman pidemmälle ja hieman kokonaisemmiksi kuin mitä ne olisivat olleet ilman ryhtymisen välttämistä. Ajatusten siirtymistä sivuraitelle ei välttämättä aina kannata pitää siis pahanakaan asiana, mikäli työskentely muuten etenee. Näin ainakin siis kirjoittamis- ja ajattelutyössä. Tuskin tietoisista tauoista on haittaa muuallakaan.

Luovuus tarvitsee taukoja kukkiakseen. Tukkoisilla aivoilla tuskin syntyy sellaisia loppuratkaisuja joilla olisi merkitystä kokonaisuuden kannalta. Tai toisaalta ei pidä yleistää; voi toki syntyä niinkin, mutta kyllä sitä toivoisi ettei se aina olisi niin kivuliasta. Edellisen linkin mukaan:"The space and quiet that idleness provides is a necessary condition for standing back from life and seeing it whole, for making unexpected connections and waiting for the wild summer lightning strikes of inspiration—it is, paradoxically, necessary to getting any work done." Wikipedia kertoo, että idle tarkoittaa ei-minkään tekemistä, huolellista jouten oloa. Ja että se on paradoksaalisesti jopa merkityksellistä töiden loppuunsaattamiselle.

Onko pakko olla täysin jouten jos se ahdistaa?

Niin, onko? Vai voiko antaa itselleen luvan rentoutua esimerkiksi selvittämällä mitä uusi käsite, esimerkiksi "idleness" tarkoittaa ja kuinka itse käsitän sen? En tiedä. Minä kyllä joskus teen niin. Joskus käyn lenkillä. Pidän kiinni tietynlaisista rutiineista vaikka ei aina huvittaisi. Onko se oikein? Onko se väärin? Yritän kuitenkin pysyä aloittamisen ja ryhtymisen toimessa, enimmäkseen. Satunnaiset tekemättömyystilat saavat minut välillä ärsyyntymään ja välillä helpottumaan.

Tähän blogiin ja kirjoitukseen on ryhdytty Jyväskylän yliopiston kielikeskuksen Elina Jokisen järjestämien tiedeviestinnän koulutusten kautta. Joskus ryhtymiseen tarvitaan jos jonkin sorttisia ponnistuksia. Sen tiedostaminen auttaa hakeutumaan sellaisiin tilanteisiin, joiden kautta toivottu ryhtyminen mahdollistuu. Myös siihen saattaa tarvita luovan tilan mahdollistavaa jouten oloa.